Kalle Koskisen osalta ympyrä sulkeutui tietyllä tapaa viime kauden alussa. JYPin paidassa liigauransa 1990-luvun alkupuolella aloittanut "Kona" palasi kannattajien mieliksi takaisin kotikaupunkiin kahdeksan kauden poissaolon jälkeen.

Pienen sattuman kautta pitkälle peliuralle

Kalle Koskinen astelee sisään Synergia-areenan ovesta. Aamuharjoitukset ovat juuri päättyneet. Siinä missä peleissä hommat tehdään tosissaan, ei jääkiekkotreenien aina tarvitse olla totista puuhaa, kuten mies itsekin muistuttaa.

- Tuossa äsken tuli naurettua Tuppuraiselle (Jani) kun pelattiin ulkona jalkapalloa. Se sähisi siellä omia kuvioitaan. Se pistää aina hymyilyttämään, Kalle toteaa pieni pilke silmäkulmassaan.

Kokeneen ja karismaattisen hurrikaanipuolustajan olemuksesta kumpuaa tietynlainen arvokkuus ja varmuus, joka laittaa vieressäseisojan pakostikin nostamaan katsettaan ylemmäs. Palokan Urheilijoissa uransa aloittaneen Koskisen sanojen mukaan kasvuympäristö nuorelle kiekkoilijanalulle oli hänen lapsuudessaan hyvä.

- Ulkojääkenttiä hoidettiin silloin ihan eri tavalla kuin nykypäivänä, lähikentillä pääsi pelaamaan koko ajan. Tätä nykyä niiden suhteen tahtoo olla ongelmia, kun lapset eivät meinaa päästä edes luistelemaan. Siinä suhteessa tuohon aikaan oli hyvä tilanne, vaikkei jäähalleja silloin ollutkaan. Talvet olivat parempia ja luonnonjäät kunnossa, Kalle muistelee.

Joukkueensa kokeneimpana - 38-vuotiaana - puolustaja uskoo monien asioiden olevan syynä siihen, että miehen peliura on jatkunut näinkin pitkään.

- Osaltaan se johtuu varmastikin positiivisesta ja rennosta otteesta pelaamiseen, jota kuitenkin tehdään tosissaan. Silläkin saattaa olla jotain vaikutusta asiaan, että tätä ryhdyttiin tekemään kunnolla vasta myöhemmällä iällä, mies uskoo.

- 20-vuotiaaksi saakka oma kiekkoilu oli lähinnä harrastusta ja huvia, ilman minkäännäköistä työnteon tunnetta. Kari Savolainen sitten aikoinaan kyseli, että haluaisinko yrittää JYPin liigajoukkueeseen. Ilman tällaista kyselyä urani olisi silloin loppunut varmaankin siihen paikkaan, Koskinen puntaroi uransa alkuvaiheita.

JYPin liigajoukkueeseen kaudelle 1993-1994 nousseen hurrikaanipuolustajan alkutaipaleessa on havaittavissa yhtäläisyyksiä Sami Vatasen liigauran käynnistymiseen.

- Tulin tuolloin aika puskista joukkueeseen mukaan. Sattumuksien summa tai ei, mutta pääsin lopulta pelaamaan Harri Laurilan pakkiparina koko kauden. Se oli minulle ihan huikea oppivuosi ja samalla siinä oppi jääkiekosta todella paljon, puolustaja kertaa.

- Samin (Vatanen) kohdalla kaikki ennusmerkit näyttävät tällä hetkellä hyvälle ja toivottavasti niin on myös jatkossakin. Hänellä on tärkeimmät vuodet vasta edessä, jolloin miehestä otetaan todella mittaa. Sami on tervepäinen kaveri, jonka kanssa on ollut mukava pelata yhdessä, Kalle lisää.

Ruotsin vuodet hyvin muistissa

Ennen kuin paluu Jyväskylään oli ajankohtainen, Koskinen vietti perheineen kuusi kautta Timrån pienessä kyläyhteisössä. Siellä kaikki tunsivat toisensa ja elivät sen mukaan.

- Koko perhe viihtyi siellä ja ystäviä tuli muualtakin kuin jääkiekon parista. Kun seurasi ruotsalaisten toimintaa, tuli itsekin ajan kuluessa huomattua hieman kannattavansa Ruotsia eri urheilukilpailuissa. Ruotsalaisessa jääkiekkokulttuurissa mieleen jäi tietynlainen letkeys, se touhu ei ollut niin haudanvakavaa. En osaa sanoa oliko se muualla Ruotsissa sitten samanlaista, mutta Timråssä hommia ei otettu liian vakavasti.

- Tietysti harmittaa ettei siellä koskaan sitä kirkkaimpaa mitalia tullut voitettua. Olisihan se ollut hieno juttu mutta ei vaan joukkueena riitetty silloin kun olisi pitänyt, vaikka pari kertaa lähellä oltiinkin.

Kovana kiekkomaana tunnetun Ruotsin menestymisen saloihin on olemassa varmasti monia eri syitä. Naapurimaan yhteiskunta antaa lapsille paremmat mahdollisuudet harrastaa ja tehdä kaikenlaista muuta harrastustoimintaa, mikä onkin varmasti yksi syy maan hyvään jääkiekkomenestykseen

- Paikat ovat siellä vapaassa käytössä kun kenelläkään ei ole treenivuoroja, lapset saavat vapaasti mennä harrastamaan. En tiedä voiko täällä (Jyväskylässä), alueen lapset tulla jäähalliin pelaamaan jos se on tyhjillään, Koskinen tuumii kysyvästi.

- Timråssa vahtimestari avasi ovet ja pojat pelasivat keskenään jääkiekkoa, kun kenelläkään ei ollut varattuja vuoroja päivällä koulujen jälkeen. Vastaavanlaisista pienistä asioista se kaikki voi lähteä, puolustaja toteaa.

"Tarkkoja suunnitelmia peliuran jälkeiseen elämään ei ole"

Viime kauden päätteeksi Kalle Koskinen sai kruunun uralleen, kun mies juhli JYPin kanssa seurahistorian ensimmäistä Suomen mestaruutta. Jyväskylään palatessa mies aavisti, että nyt on koossa hyvä joukkue.

- En vaan tiennyt muista joukkueista mitään, niin se kokonaiskuva jäi sen vuoksi vähän hataraksi. Se oli kuitenkin tiedossa, että sillä porukalla me itse tultaisiin varmasti olemaan sarjassa korkealla. Viime kausi oli aivan huikea, täytyy olla kiitollinen että sai olla mukana, "Kona" sanoo

Aren aukiolla viime huhtikuussa pidettyä mestaruusjuhlaa puolustaja muistelee luonnollisesti hyvillä mielin, ihmisten paljous tuntui kuitenkin yllättäneen kokeneen pelimiehen.

- Kävelykatu oli täynnä porukkaa, vaikka välillä taivaalta tuli räntää ja ties mitä. Kun lähdettiin kävelemään kulkueessa lavaa kohti, mietin että minkähänlainen vappumarssi tästä tulisi ja olisiko paikalla ainuttakaan ihmistä. Kadunvarret olivat kuitenkin yliopistolta lähtien täynnä väkeä, se oli jotenkin niin uskomaton tunne. Silloin viimeistään huomasi miten hieno juttu mestaruus oikeasti oli, Koskinen muistelee tapahtumaa.

38-vuotiaan hurrikaanipuolustajan sopimus JYPin kanssa päättyy tähän kauteen. Se jatkuuko miehen peliura kuluvan kauden jälkeen on vielä hämärän peitossa, aivan kuten uran jälkeiset tulevaisuudensuunnitelmatkin.

- Tarkkoja suunnitelmia peliuran jälkeiseen elämään ei ole. Kukaan ei ole vielä tullut tarjoilemaan mitään, enkä itsekään ole hirveän aktiivinen ollut sen suhteen. Toki sitä välillä miettii, mutta vastauksien jäädessä puuttumaan, aiheuttaa samalla itselleen vähän stressiä, mies kuvailee.

- Maailmaa kiertäneenä ja näitä touhuja nähneenä toivoisin tietenkin, että tästä saisi jonkinnäköistä pohjaa ja arvokasta kokemusta. Sitä voisi kenties sitten hyödyntää jatkossa muissa hommissa, Kalle tokaisee lopuksi.

17:s kausi menossa, taskussa yksi Suomen mestaruus ja Ruotsissa saavutetut kolme pronssimitalia. Siinä on saavutuksia, joista moni kiekkoilija voi vain haaveilla. Kalle Koskisen ei tarvitse, hän voi syystä olla tyytyväinen uransa tähänastisiin saavutuksiin. Ja kuka tietää, mihin hänen ja JYPin yhteinen taival matkalla kohti toista unelmaa vielä voikaan johtaa..


Antti Hokkanen ( Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen )