Ei kuka tahansa Ossi Louhivaara
On hetkeksi aika unohtaa viisikkopuolustus, pelikirja, erikoistilanteet ja kaikki muukin jääkiekkoon liittyvä. Nyt kurkistetaan Ossi Louhivaaran maailmaan, johon mahtuu paljon muutakin kuin lätkä.
Kaukalon ulkopuolella JYPin laitahyökkääjä ei paljoa stressaile, pyrkii tulemaan kaikkien kanssa toimeen ja kuvailee itseään myös jollain tapaa huumorintajuiseksikin.
- Jos on jotain illanistujaisia tai muita, niin en ole yleensä se hiljaisin jätkä. Ajattelen elämää aina päivän kerrallaan enkä kauheasti murehdi asioista, mikä voi olla toisaalta vähän huonokin asia. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Louhivaara kuuluu hurrikaaniryhmän pidetyimpiin persooniin. Helposti lähestyttävä ja rento heppu pyrkii olemaan kaikille ystävällinen eikä halua ajatella toisista mitään negatiivista. Myös pukukoppielämässä joukkuekaverit ovat huomanneet ”Opan” olevan hyvin sosiaalinen tyyppi. Tämä piirre ei kuitenkaan vallitse automaattisesti jokaisessa tilanteessa vaan tarvitsee pientä rohkaisua noustakseen kunnolla esiin.
- Jos menen johonkin sellaiseen tilanteeseen missä on entuudestaan paljon tuntemattomia ihmisiä, niin en ala siellä heti huutelemaan. Tarkkailen tilannetta ennen kuin uskallan alkaa puhumaan mitään. En ole sellainen, että hölötän joka paikassa. Kyllä minulla pitää olla tutut ihmiset ympärillä, että uskallan hölöttää. Yritän tuoda ihmisille sen kuvan itsestäni, etten ole ihan mikä tahansa höpöttelijä.
- Olen aika paljon kehittynyt sosiaalisesti sinä aikana kun olen ollut Jyväskylässä. Aikaisemmin olin aika ujo enkä ollut niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Täällä on kyllä oppinut siihen ihan eri tavalla. Olen vähän aikuistunut sillä puolella.
Pukukoppia pidetään sellaisena maailmana, jossa jokaisen persoonan erilaiset puolet korostuvat ihan eri tavalla kuin normaalissa arjessa. Myös Ossi tekee kaikkensa sen eteen, ettei joukkuekavereilla olisi yhtään tylsää hetkeä.
- Pyrin pitämään kopissa elämää, vähän kinaamaan jätkien kanssa ja nostattamaan volyymia. Kyllä siellä hauskoja riitatilanteita aina tulee. Meillä on niin hyvä joukkuehenki, että se pulppuaa joka puolelle. Tykkään olla hallilla ja minusta on hauska tehdä yhdessä tuon porukan kanssa hommia.
Ossin elämää …
On selvää, että huippu-urheilu vie paljon aikaa ja vaatii sitoutumista. Vapaa-aika perheen parissa on kortilla ja välillä arki alkaa painaa. Mutta Ossi Louhivaara kokee asian toisin.
- Mielestäni huippukiekkoilu ja perhe-elämä sopivat tosi hyvin yhteen. Kotiin kun tulee, pystyy unohtamaan jääkiekon ihan täysin, koska siellä on muuta elämää. Meidän päivärytmit ovat sellaiset, että aamulla käydään harjoittelemassa ja muuten kerkeää olla koko päivän perheen kanssa. Kyllähän tämä on ihan erilaista kuin jossain muussa työssä. Sillä tavalla aika etuoikeutettua hommaa saa tehdä työkseen.
Kun Louhivaarojen perheeseen syntyi pieni Ellen-tytär, muutti se Ossin ajatusmaailmaa perhekeskeisemmäksi.
- Lapsen saaminen on rauhoittanut aika paljon. Ei tule enää niin paljon pyörittyä kaupungilla viikonloppuisin. Elämää on kotonakin. Aikaisemmin se saattoi olla vain sitä, että käytin Hugon ulkona ja pelasin pelikonetta. Nyt tulee touhuttua lapsen kanssa. Kyllä siinä aika paljon on muuttunut ihan arkielämäkin. En tiedä onko se minua ihmisenä sen enempää muuttanut. Ehkä kun tyttö tuosta vähän kasvaa, niin muutos saattaa tulla selkeämmin esiin.
Perheen ohella miehen vapaa-aikaan kuuluu myös Hugo-koiran kanssa lenkkeily, joka on Ossille eräänlainen rauhoittumisen paikka.
- Lähimetsässä on mukava ulkoiluttaa Hugoa varsinkin jos on hyvä ilma. On hiljaista ja kuulee pelkästään luonnon ääniä. Usein tulee soitettua lapsuudenkavereille, kun on omaa aikaa. Halssilassa asuessamme lähdin kerran ulkoiluttamaan Hugoa läheiseen metsään. Heittäydyin siellä lumihankeen selälleni ja se tuli viereeni makaamaan. Tein sen pari kertaa enkä kuullut kuin linnun viserrystä ja Hugon nakertavan keppiä. Silloin mietin, että onpa rauhallista.
Silloin kun Ossilla on hetki aikaa vain itselleen eikä kukaan ole häiritsemässä, haluaa hän ihan vain rauhoittua eikä tee mitään sen ihmeellisempää.
- Ennen pelasin pelikonetta, mutta laitoin sen jäihin enkä ole vähän aikaan pelannut. Illalla kun vaimo ja lapsi ovat menneet nukkumaan, makaan sohvalla ja katson televisiota ihan rauhassa. Jätkät ovat siitä minulle kuittailleet, kun en enää ole tullut heidän kanssaan pelaamaan. Olenkin sanonut heille, että mitäpä itse tekisitte jos olisi tunti päivässä aikaa olla ihan rauhassa. En silloin halua ottaa ohjainta käteen.
… ja vähän Hugonkin
Kultainen noutaja Hugo on Louhivaarojen nelijalkainen ja suloinen perheenjäsen. Kohta 6-vuotias Hugo on ihmisystävällinen ja koiran luonteenpiirteisiin kuuluu muun muassa uskollisuus omistajaansa kohtaan.
Koiranhan sanotaan olevan ihmisen paras ystävä. Ossin mukaan toteamus pitää osittain paikkaansa ja jos hänellä ei olisi perhettä, voisi hän kuvitella Hugon olevan paras ystävänsä.
- Eihän siitä juttuseuraksi ole, mutta muuten siitä on paljon piristettä. On siinä ero oletko yksin kotona vai Hugon kanssa. Jos pelit ovat menneet heikosti ja tulet pimeällä kotiin, kuulet kun häntä hakkaa makuuhuoneen seinään. Hetken päästä Hugo kömpii vastaan unisena ja tulee olohuoneeseen viereen makaamaan, kun menen katsomaan tv:tä.
Yhteisten vuosien aikana Hugon kanssa Ossille on kertynyt paljon mukavia muistoja lemmikistään. Yhtä ylitse muiden ei ole, mutta mieleenpainuvimmat liittyvät siihen, kun jotain on mennyt vääriin suihin.
- Pentuna Hugo söi hirveästi sukkia ja sitä piti sen takia oksennuttaa monta kertaa. Kerran käytiin pyörähtämässä kaupungilla ja Hugo oli sillä aikaa tuhonnut meidän pizzalaatikot sisältöineen. Sen jälkeen mentiin läheiseen metsään oksennuttamaan Hugoa haavanpuhdistusaineella, jota käskettiin käyttää jos koira on syönyt jotain sopimatonta. Tien toisella puolella istui mies, joka katsoi pitkään, että mitä siellä oikein tapahtuu.
Erään kerran Hugon piti matkustaa Ossin Heidi-vaimon kanssa yleisillä kulkuneuvoilla, koska raideyhteydet olivat poikki.
- Vaimo oli menossa täältä Kotkaan ja koska junayhteys oli poikki hänen piti ensin mennä Hugon kanssa bussilla ja loppumatka taksilla. Joka päivä tapahtuu aina jotain.
Silmiin osui kerran Ossi Louhivaarasta tehty haastattelu otsikolla ”Esikuva vailla vertaa”. Tämä on helppo allekirjoittaa juuri Ossin kohdalla. Hän on varmasti tehnyt moneen vaikutuksen hienolla persoonallaan, josta löytyy kiltti ja huomaavainen perheenisä, ripaus lätkäjätkää ja kaikin puolin loistava tyyppi.
Antti Hokkanen ja Henna Lehtonen ( jyp.verkkotoimitus@gmail.com )
