Jos et ole vielä lukenut Myrskyn tarinan 1. osaa, löydät sen klikkaamalla tästä.
Osa 2
” Hei, mitäs tälle kanille tehdään?”- huusi bussikuski jäähallin pihassa.
Huoltaja palasi bussille ja katsoi bussin penkillä nukkuvaa läpimärkää kaninpoikasta. Ei kai sitä voinut jättää. Huoltaja nosti kanin syliinsä ja kantoi pukukoppiin. Kani saisi jatkaa uniaan liigakopin sohvalla. Huoltaja kuivasi kanista pahimmat karkealla pyyhkeellä vedet ja peitteli parhaat päivänsä nähneellä huovalla. Kani huokaisi ja vaipui syvään uneen. Huoltaja sammutti valot ja lähti pesemään pyykkiä. Taas olisi huollolla pitkä ja työntäyteinen yö edessä.
Aamu valkeni, joukkue saapui paikalle, valmentajat pohtivat aamun harjoituksia ja huolto keitti kahdeksatta pannua kahvia. Kani nukkui sohvalla. Harjoitukset sujuivat mallikkaasti ja kopissa vaihdettiin mielipiteitä tulevasta illan kotipelistä. Kuka oli missäkin kentässä ja kuka torjuu tänään. Pelaajat lähtivät iltapäiväksi kotiinsa, ensin hyvä lounas ja päiväunet, jotta illalla olisi virtaa kohdata vastustaja. Ottelupäivinä pitää muistaa syödä hyvin ja terveellisesti sekä levätä, että jaksaa antaa parastaan illan pelissä. Pukukoppi hiljeni, huolto laittoi paikkoja kuntoon iltaa varten. Kaikki piti olla tiptop järjestyksessä. Voitto ei jäisi ainakaan huollon toimista kiinni. Kani nukkui sohvalla.
JYP-liput heiluivat lipputangoissa pelipäivän kunniaksi hämärtyvässä iltapäivässä. Pelaajat saapuivat verkkaisesti hallille valmistautuakseen illan otteluun. Erkkaa lapaan ja lämpöä päälle. Joku yritti mennä sohvalle, mutta se oli edelleen varattu. ”Mitä hittoa? Vieläkö tuo kani kuorsaa?”- kysyi joku pakki. Toinen pohti, että onkohan se kipeä? Pitäisikö pyytää lääkäri paikalle? Ja mitä tuolle kanille ylipäätään tehdään? Onko meillä porkkanoita? Jossain alkoi itää ajatus, jospa kanista saataisiin kauan kaivattu maskotti. Kuka lienee olikaan, joka sen ääneen sanoi. Ajatus sai aika vähän kannatusta. Kani jääkiekkojoukkueen maskottina, eikö jotain miehekkäämpää? Vaikka koira, bulldoggi tai joku muu räyheä. Kani, pieni ja laiha. Ei kai siitä kukaan voisi innostua Sitten kuului ärähdys valmentajien suunnasta ja pelaajat häipyivät vähin äänin lämmittelemään. Kohta mentäisiin taas lujaa.
Se ääni…se pauhu ja meteli sai kanin hyppäämään ilmaan. Unihiekat lähtivät silmistä kertarysäyksellä. Uteliaisuus voitti pelon ja kani hiipi pimeään käytävään. Valot välkkyivät ja musiikki tuntui luissa asti. Kani tiesi, että jotain suurta oli tapahtumassa. Urho Myrsky tiesi olevansa kotona.
Mutta mitä sanoo joukkue, onko Urho JYPin mies?