JYP-joukkue viettää maaottelutaukoa ja Urholla kävi aika pitkäksi kun ei kavereita näkynyt hallilla. Niinpä Myrsky päätti pyörähtää päivän Puistokadun JYP-toimistolla katsomassa millaista elämää siellä vietetään. Hänet otettiin avosylin vastaan, koska aina oli tekemättömiä hommia yhdelle reippaalle Urholle.
Ensimmäisenä pääsi availemaan asiakkaiden lähettämiä sähköposteja. Esa kyseli vapaita aitioita, Markku oli vailla Panorama-clubin paikkoja ja Ulla tiedusteli uusista fanituotteista. Ihan kaikkiin ei Myrskyllä ollut vastausta, mutta toimiston väki auttoi ja asiakkaat saivat vastauksia. Myrsky olisi mielellään vastannut myös puhelimeen, mutta totesi että yhteinen kieli asiakkaiden kanssa puuttui. Kopiokoneen käyttö oli hyvin jännittävää, Urho ei ollut ikinä nähnyt mitään niin mielenkiintoista laitetta. Yritti ottaa itsestään valokuvaakin, mutta totesi että siihen laite oli melko kehno. Skannaaminen oli ihan ihmeellistä, miten voi paperista tulla jotain näkymätöntä tiedostoa. Sangen outoa!
Urhon riemuksi toimistolle saapui myös uusia fanituotteita, joita pääsi purkamaan laatikoista. Omalla kuvalla varustettu pyyhe on tietenkin suosikki. Yhdestä suuresta paketista paljastui ihan älyttömän hienoja…Ai, mutta se onkin vielä salaisuus. Urho lupasi olla kertomatta kenellekään mitä oli nähnyt.
Iltapäivän kahvihetkeä ennen sai Myrsky erityistehtävän. Hän sai käydä ostamassa kioskilta pullaa. Kamalan jännittävää, eihän Urho ennen ollut asioinut kioskilla. Reippaasti hän lähti matkaan. Toimiston väki vielä varoitti olemaan liikenteessä varovainen.
Kioskilla oli tavaraa ihan kamalan paljon. Urho mietti mitä hyvää hän ostaisi ja päätyi valitsemaan kokoelman pullaa. Toivoen, että ostokset miellyttäisivät. Pullat pussiin ja kassalle. Omituista oli maksaminen. Ei tarvittu lainkaan porkkanoita, vaan ihmeellinen muoviläpyskä jota piti vilauttaa kummalliselle koneelle. Onneksi ystävällinen myyjä neuvoi, niin ei mennyt tassu suuhun.
Myrkyn otti pullapussit iloisena ja lähti pomppimaan takaisin kohti toimistoa. Onneksi matkalla ei mennyt kovin kauaa aikaa ja ei ehtinyt tulla pimeä. Urho nimittäin unohti laittaa heijastimen. Toimiston väki kiitteli reipasta apulaista ja kehui oivallisista ostoksista. Siinä vaiheessa olikin jo päivä niin pitkällä, että oli Urhon päivänokosten aika ja hän päätti lähteä takaisin hallille nukkumaan ja popsimaan porkkanoitaan. Päivä oli ollut oikein mukava ja Urho oli iloinen, ettei ollut mennyt missään hommassa pupu pöksyyn.
