- 7. Taas mennään!
Harjoituspelit ovat nyt takana ja taas on päästy jääkiekon makuun. CHL starttasi hienosti ja viime kauden mestaruuden jälkeen odotettavissa on paljon pelejä myös ulkomailla. Näin uuden kauden alussa tuntuu viime kausi kovin kaukaiselta. On kuin siitä olisi jo ikuisuus.
Kauden jälkeen toivutaan joko pettymyksestä tai voitonjuhlista. Lomaillaan pari viikkoa ja ollaan tekemättä yhtään mitään. Tai ainakin yritetään. Koko pitkä talvi ollaan kiinni jääkiekossa ja tämän jälkeen moni lähtee mielellään reissuun jos vain muun perheen töiden ja koulujen osalta mahdollisuus on. Loman jälkeen alkaa treenit. Arki rullaa perheessä ja totutellaan siihen, ettei joka toinen ilta suuntana ole jäähalli. Joukkue on vajaa ja nuoret ja vanhat treenaavat omia menojaan. Toiset orjallisemmin ja toiset vapaammin. Muutama viikko treeniä, koko joukkueen yhteinen leiri ja alkaa omatoiminen harjoittelujakso. Se ”kuuden viikon kesäloma”.
Kun mieheni oli parikymppinen, omatoiminen loma tarkoitti sitä, että käytiin muutamalla lenkillä ja salilla silloin tällöin. Noin viikkoa ennen uuden kauden treenien alkua ja muutama kesäkilo vyötäröllä sitä mies alkoi miettiä että pitikö tässä jotain treenatakin eikä vain lomailla ja juhlia. Silloin lomat olivat lyhemmät ja joukkueen yhteisissä kesätreeneissä treenattiin kovempaa, joten muutaman viikon loma oli totisesti lomaa. Toista se on nyt. Yli kolmekymppinen pitää kropastaan huolta myös kesällä ja keskittyy treeneihin. Hän miettii mitä tekee minäkin päivänä ja kuinka kaikkien kesälomareissujen ja eri paikkakunnilla juhlittavien perhejuhlien lomassa voi treenata. Kun ikää tulee, kropasta täytyy pitää enemmän huolta. Sillä voi helposti ostaa ammattilaisuralleen lisävuosia.
Nykypäivän nuoret pelaajat pitävät myös huolta omista treeneistään. Mennyttä on ajatusmalli että lomalla ollaan vapaita kaikesta rutiineista ja kapinallisesti ollaan tekemättä yhtään mitään. Pääosassa uuden sukupolven treenaamisessa on fokus. Miksi tehdään. Mitä varten. Ja millä tavalla.
Kesällä rakennetaan ja ylläpidetään kuntopohjaa.
Moni pelaaja viettää kesäisin aikaa mökillä tai veneillen. Tuntuu että kauden hälinän jälkeen moni hakeutuu luontoon ja rauhallisille rannoille. Omalla mökillämme urheilusuorituksiksi voi laskea puuhommat ja mökkitiemme kymmenkilometrinen lenkki saa ajoittain uusia aika ja syke-ennätyksiä. Mökillämme on myös vajaan rakennettu sali, josta löytyy kehonhuoltoon liittyvien välineiden lisäksi punnerruspenkki ja kyykkyteline painoineen sekä nyrkkeilysäkki. Terassilla harrastetaan kuntopiiriä ja Päijänteen viileässä vedessä verenkiertokin edistyy. Tänä kesänä tosin on tarjettu jopa uida.
Kesän jälkeen jokaisessa perheellisessä jääkiekkoilijataloudessa totutellaan arkeen, jossa iskä ei treenaa silloin kun se on muiden menojen mukaan mahdollista vaan taas kuljetaan kello kaulassa ja hallilla on oltava tiettyyn aikaan.
Arki alkoi kuin nyrkinisku silmään. Kahdet jäätreenit päivässä, monesti viikossa. Mies lähtee aamulla ja palaa lasten iltapuuhille. Olen taas vastuussa kaikista perheen arkimenoista. Yh-aika, tulit liian pian. Onneksi näyttää siltä, että uusi valmentaja on ottanut alkuun tiukan otteen pojista ja antaa köyttä muutaman viikon kaukalon laitoihin paiskomisen jälkeen. Valmentajan vaihduttua, tunnustellaan ja haistellaan. Myös puolisot ovat uteliaita siitä, mitä ajatuksia uudistukset tuovat miehen mieleen.
On tärkeää kauden jälkeen katsoa peiliin ja koittaa parhaansa mukaan vahvistaa omia heikkouksiaan.
Niin henkisellä, kuin fyysiselläkin tasolla.
Uuden kauden alkaessa sitä kaipaa jälleen heitä, kenen kanssa ystävystyi ja vietti aikaa edellisellä kaudella. Heitä jotka eivät palaakaan enää JYPin koppiin. Heitä, jotka eivät tällä kaudella istu kanssani samassa katsomossa. Ollaan yhteydessä ja jännitetään minne sitä tämän kesän uunituoreet vanhemmat päätyvät ja millaista on opetella vanhemmuutta kaukana tukiverkostosta uudessa kaupungissa tai jopa ulkomailla. Tai mistä napsahtaa pelipaikka heille, jotka eivät ole vielä sopimusta tehneet. Vaikka pelaajien siirto, ostaminen ja myyminen taitojen perusteella silkkana kauppatavarana kuuluu lajiin, joskus on vaikeaa olla tukena kun jollekin ei paikkaa meinaa löytyä. Samalla kun omalla miehellä turvallisesti sopimus jatkuu seuraavalle kaudelle.
Käytännössähän pelaaja on perheen tai puolison kanssa muuttanut keväällä edellisen kauden paikkakunnalta joko takaisin omaan kotiinsa tai vanhempien nurkkiin siksi aikaa, kun seuraavan kauden kuviot selviävät. Kokoajan ollaan valmiustilassa ja odotetaan. Ollaan yhteydessä agenttiin. Mietitään mitä ja minne ensisijaisesti halutaan vai ollaanko tilanteessa, jossa se pitää ottaa mitä tarjotaan. Laskeeko tulot, onko enää asiaa kotimaan liigaan jos lähtee ulkomaille pienen kaupungin joukkueeseen. Mitä se tekee uralle ja olisiko vielä jotain muuta tarjolla. On täysin uhkapeliä, ottaako tarjottu paikka vai jäädäkö odottamaan jos jotain muuta ilmaantuu. Vai jäikö tämä tähän. Pitääkö laittaa hokkarit naulaan pakosta. Koska uutta sopimusta ei vain enää löytynyt.
Ja jos pääsee try outille, millaisilla paineilla sinne lähdetään. Mahdollisesti päivän varoitusajalla sitä pelaaja on jo matkalla lentokentälle ja vilkuttelee puolisolle heipat. Katsotaan miltä ensimmäiset päivät näyttää. Tuletko perässä ja mitä tässä tapahtuu.
Vaikka mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma. Kaikki järjestyy aina. Yksi pelaa siellä ja toinen täällä mutta päämäärä on kaikilla sama – jääkiekko. Let´s play some hockey.
